Tulipas sitten tänään täyteen 17 vuotta. Ei kyllä yhtään tunnu siltä. 17 kuulostaa jotenkin kamalan vanhalta, ja pakko myöntää, en tunne itseäni niin vanhaksi. Vuoden kuluttua kuitenkin täysi-ikäinen.. Pelottavaa. Miten aika kuluukin niin nopeasti..?

Tässä on perjantaista asti kannettu kamoja väliaikaiseen kämppään, jossa asutaan vuokralla se aika kunnes saadaan oma talo rakennettua. Tavaroita on pakkailtu, ja aika paljon vietykin jo sinne. Onhan tässä vielä aika paljon, pöydältä ja laatikosta kaikki, ja vaatteetkin pitäisi käydä läpi. Alennusmyynneistä on löytynyt yksi villatakki Lindexiltä Lappeenrannasta, mekko Prismasta ja raitapaita H&M:ltä. Voisin kuvaillakin niitä ehkä joskus... Tai sitten en. ;)

Meidän toinen perhosista jouduttiin lopettamaan perjantaina. Käpsy, se vanhempi yksilö. Oli kyllä ihan kamalaa, vaikka oli tiedossa että näin voisi käydä... Eilen selvisin illalla jo ilman kamalaa nyyhkytystä, mutta oli se perjantai-ilta kyllä ihan karmea. Outoa, etten enää voi rapsuttaa Käpsyn ihanan pehmeää turkkia, eikä se enää ikinä tule viereen kun on vihainen, tai mahan päälle tuijottamaan juuri silloin kun yrittää nukkua... Mutta näin oli parempi. 1,5 vuotta sitten leikatut virtsakivet oli uusineet, ja oli ollut rakko ihan täynnä. Nyt sitä ei enää satu.

Enkelikoira.